Paskahousu on perinteinen suomalainen korttipeli, jonka yksinkertaiset säännöt ja arvaamaton pelattavuus ovat tehneet siitä suositun. Pokerista tai bridgestä poiketen tässä pelissä voittaa se, joka ensimmäisenä pääsee eroon kaikista korteistaan.
Peliä kutsutaan eri nimillä eri Pohjoismaissa. Ruotsissa se on Skitgubbe, Norjassa Drittsekk. Idea pysyy samana: päästä eroon korteista nopeammin kuin vastustajat, äläkä jää viimeiseksi.
Mitä pelissä tarvitaan
Tavallinen 52 kortin pakka. Joskus mukaan otetaan jokerit – ne toimivat universaaleina korttina.
Pelaajamäärä: 2-8 henkilöä. Ihanteellinen määrä on 4-5 pelaajaa. Suuremmalla joukolla peli venyy, pienemmällä menettää dynamiikkansa.
Pöytä ja 15-20 minuuttia aikaa.
Korttien jakamisen perusteet
Jokaiselle pelaajalle jaetaan 3 korttia kuvapuoli alaspäin. Niitä ei saa katsoa ennen tiettyä hetkeä. Näiden päälle laitetaan vielä 3 korttia kuvapuoli ylöspäin – ne näkyvät kaikille.
Sitten jokainen saa käteen vielä 3 korttia. Näitä käytetään ensimmäisenä.
Jäljellä olevat kortit muodostavat nostopakan pöydän keskelle.
Ennen pelin alkua saa vaihtaa käsikortteja pöydällä olevien avoimien korttien kanssa. Tämä on ainoa strategisen suunnittelun hetki – pitää päättää, mitkä kortit jätetään auki ja mitkä piilotetaan niiden alle.
Pelaaminen ja korttien pelaamisen säännöt
Pelin aloittaa se, jolla on kolmonen (joissakin versioissa mikä tahansa pieni kortti). Hän laskee sen keskelle pöytää – alkaa poistopaino.
Seuraavan pelaajan täytyy laskea samanarvoinen tai suurempi kortti. Kakkonen lyö kakkosen, seiska lyö seiskan tai pienemmän. Maa ei vaikuta.
Voi laskea useita samanarvoisia kortteja kerralla. Kolme viitosta samaan aikaan on sallittu siirto.
Jos sopivaa korttia ei ole, pelaaja nostaa koko poistopaino käteensä. Tämä rangaistus, jota kaikki pyrkivät välttämään.
Jokaisen siirron jälkeen pelaaja nostaa kortteja pakasta, kunnes kädessä on taas 3 korttia. Kun nostopakka loppuu, pelataan vain jäljellä olevilla korteilla.
Erikoiskortit
Kymppi polttaa pinon. Koko kasa poistuu pelistä, ja kymmpin pelannut aloittaa uudelleen. Pelastus kriittisessä tilanteessa.
Kakkonen on pienin kortti, mutta sillä on ”näkymättömyyden” ominaisuus – sen voi laskea minkä tahansa kortin päälle, ja sen jälkeen seuraava pelaaja voi laskea minkä tahansa kortin.
Seiska toimii päinvastoin: seuraavan kortin on oltava seiska tai pienempi. Tämä on ansa tarkkaamattomille pelaajille.
Kahdeksikko ohittaa seuraavan pelaajan vuoron. Neljän pelaajan pelissä tämä on vähäpätöinen, kolmen pelaajan pelissä siitä tulee voimakas ase.
Korttien käyttöjärjestys
Ensin pelataan käsikorteilla. Niin kauan kuin kädessä on yksikin kortti, pöydällä olevia avoimia kortteja ei saa koskea.
Kun käsi tyhjenee, aletaan pelata pöydällä olevilla avoimilla korteilla. Valintaa on – voi päättää, mitä korttia käyttää.
Piilotetut kortit jäävät viimeiseksi. Ne avataan yksi kerrallaan katsomatta. Jos kortti ei sovi – nostat poistopaino yhdessä tämän kortin kanssa. Onni ratkaisee tässä vaiheessa.
Neljä samanlaista korttia
Kun poistopainossa on neljä samanlaista korttia (ei välttämättä samalta pelaajalta), paino polttuu automaattisesti. Viimeinen, joka laski neljännen kortin, aloittaa uudelleen.
Tämä sääntö luo mielenkiintoisia hetkiä. Joskus kannattaa odottaa, että muut pelaajat täydentävät yhdistelmän, sen sijaan että laskisi kaikki neljä korttia kerralla.
Pelin päättyminen ja häviäjän määrittäminen
Pelaaja, joka pääsee ensimmäisenä eroon kaikista korteistaan, poistuu pelistä. Sitten toinen, kolmas…
Viimeinen jäljellä oleva pelaaja kortit kädessään jää paskahousuksi – häviäjäksi. Kavereiden kesken tämä on vitsin aihe, joissain sääntöversioissa häviäjä suorittaa symbolisen rangaistuksen (jakaa kortit seuraavassa pelissä tai tekee pienen harmittoman tehtävän).
Taktiset vivahteet
Korttien vaihto pelin alussa on kriittinen hetki. Vahvat kortit (kymmenet, kakkoset) kannattaa jättää avoimiksi pöydälle. Jos ne peitetään heikoilla korteilla, joutuu käyttämään heikot ensin.
Piilotetut kortit kannattaa tehdä keskisuuriksi tai vahvoiksi. Todennäköisyys sille, että pelin lopussa pöydällä on korkea kortti, on melko suuri.
Kymppien säästäminen kriittiseen hetkeen on yleinen strategia. Mutta jos pitää niitä liian kauan, ei ehkä ehdi käyttää niitä lainkaan.
Korttien laskeminen antaa edun. Jos kolme kymppiä on jo poistunut pelistä, neljäs ei ilmesty. Voi rohkeasti laskea ysejä pelkäämättä, että joku polttaa pinon.
Alueelliset vaihtelut
Suomen eri osissa säännöt eroavat hieman. Jossain jokerit korvaavat minkä tahansa kortin, jossain ne toimivat lisäkymppenä.
Joissakin versioissa kolmonen on pakollinen ensimmäiseen siirtoon, toisissa pelin aloittaa jakajasta vasemmalla istuva.
On olemassa versio ”näkymättömistä seiskista” – seiskan jälkeen voi laskea paitsi pieniä kortteja myös toisen seiskan, joka kumoaa vaikutuksen.
Pelin psykologia
Paskahousu testaa vähemmän matemaattisia kykyjä, enemmän bluffaamisen ja vastustajien lukemisen taitoa. Kokeneet pelaajat huomaavat, kun vastustaja hermostuu ennen piilotetun kortin avaamista.
Joskus kannattaa nostaa tarkoituksella pieni poistopaino, jos siinä on tarvittavia kortteja. Kolme samanlaista korttia kädessä – mahdollisuus heittää ne pois yhdellä siirrolla.
Pelin tempo merkitsee. Nopeat päätökset hämmentävät hitaita pelaajia, mutta kiire johtaa virheisiin.
Aloittelijoiden yleiset virheet
Monet aloittelijat tuhlaavat kymmenit pieniin pinoihin. Tuhlailua. Kymppi on arvokas, kun pino on kasvanut 8-10 korttiin.
Toinen virhe – vastustajien avointen korttien huomiotta jättäminen. Jos näet, että vastustajalla on kuningas, ei kannata laskea daami toivoen, ettei hän pysty vastaamaan.
Unohtavat nostaa kortteja siirron jälkeen. Pelin kiihkossa tämä tapahtuu jatkuvasti, ja silloin joutuu pelaamaan pienemmällä kortilla kädessä.
Sosiaalinen puoli
Paskahousu on ennen kaikkea viihdettä. Peli luo kevyen kilpailun ilmapiirin ilman vakavia panoksia.
Suomalaiset pelaavat sitä kesämökeillä, opiskelijaasuntoloissa, perhejuhlissa. Säännöt ovat tarpeeksi yksinkertaiset selittää kahdessa minuutissa, mutta tarpeeksi syvät, jotta pelit eivät kyllästytä.
Toisin kuin monet korttipelit, tässä ei ole pitkää opiskelua. Kahden-kolmen pelin jälkeen mekaniikka selviää, ja voi keskittyä taktiikkaan.
Peli jatkaa kehittymistään. Nuoriso lisää omia sääntöjä, järjestää turnauksia, mukauttaa Paskahousua nykyaikaan. Mutta ydin pysyy muuttumattomana: päästä eroon korteista nopeammin kuin muut äläkä jää siksi samaksi häviäjäksi paskahousuksi.