Väylä alkaa tiiltä ja päättyy koriin. Seuraava heitto lähtee aina siitä, mihin edellinen kiekko pysähtyi, ja väylän tulos on heittojen määrä rangaistusheitot mukaan lukien. Vähiten heittoja käyttänyt voittaa. Rata on tavallisesti 9 tai 18 väylää, joista jokainen lasketaan omana yksikkönään.
Sääntökirjasta vastaa PDGA. Suomen frisbeegolfliitto kääntää sekä säännöt että kilpailuoppaan suomeksi, ja nykyinen versio tuli voimaan 1.1.2026. Alla olevat luvut ovat tästä versiosta.
Väylän kulku ja heittojärjestys
Ensimmäisellä väylällä heittojärjestys tulee tuloskortilta. Seuraavilla tiillä järjestyksen ratkaisee edellisen väylän tulos: pienimmän tuloksen heittänyt avaa. Tasatulokset eivät muuta järjestystä.
Kun kaikki ovat päässeet tiiltä radalle, vuoro on sillä pelaajalla, jonka kiekko makaa kauimpana korista. Muut odottavat hänen takanaan. Kaksi yhtä kaukana olevaa kiekkoa heitetään siinä järjestyksessä, jossa heittopaikat syntyivät.
Väylä on pelattu loppuun, kun heitetty kiekko pysähtyy koriosaan tai ketjuihin ketjujen kannatinta alempana. Korin päälle jäänyt kiekko ei riitä – merkitse heittopaikka kiekon alle ja jatka pelaamista. Lentoradalla ei ole väliä: sivusta koriin työntynyt kiekko kelpaa, kunhan se jää koriin.
Heittopaikka on 20 x 30 senttiä
Heittopaikka eli lie on suorakaide, 20 senttiä leveä ja 30 senttiä syvä, merkkikiekon takareunasta poispäin korista. Kuvitteellinen pelilinja kulkee korin keskeltä merkkikiekon keskelle ja siitä eteenpäin.
Merkkinä toimii joko heitetty kiekko itse tai mini, joka asetetaan pelilinjalle koskettamaan heitetyn kiekon etureunaa. Jos kiekon kääntää nurin, siirtää sivuun tai arvioi paikan silmämääräisesti, kyseessä on merkintävirhe. Ensimmäisestä tulee varoitus, seuraavista yksi rangaistusheitto kustakin.
Heittoasennossa pätee kolme ehtoa kiekon irrotessa kädestä:
- yksi tukipiste koskettaa heittopaikkaa,
- yksikään tukipiste ei ole lähempänä koria kuin merkkikiekon takareuna,
- kaikki tukipisteet ovat pelialueella.
Tiillä sääntö on toinen: kaikkien tukipisteiden pitää olla tiialueen sisällä. Ennen irrotusta ja sen jälkeen jalan saa viedä ulos, irrotushetkellä ei. Tiialue on tiimaton reunojen rajaama alue, ja jos mattoa ei ole, alue ulottuu 3 metriä tiilinjasta taaksepäin.
Heittoasentovirheestä seuraa suoraan yksi rangaistusheitto. Varoitusta ei anneta, toisin kuin merkintävirheestä.
Kymmenen metrin puttialue
Kaikki heitot, jotka lähtevät 10 metrin säteeltä korista, ovat putteja. Etäisyys mitataan heittopaikan etureunasta korin jalkaan.
Putin jälkeen pelaajan pitää osoittaa hallitsevansa tasapainonsa merkkikiekon takana ennen kuin hän liikkuu koria kohti. Selkeä pysähdys, takajalan asettaminen maahan tai merkkikiekon poimiminen riittävät. Eteenpäin kaatuva pelaaja saa rangaistusheiton.
Pelaaja saa jäädä yhden jalan varaan, ja vauhti saa viedä taaksepäin. Ratkaisevaa on asento irrotushetkellä ja se, ettei merkin ohi astuta eteenpäin.
Määritellyt alueet ja niiden värit
Kaudesta 2026 lähtien radan merkintävärit ovat vakioidut. Väri kertoo, miten alue pelataan:
| Alue | Väri | Rangaistus | Mistä jatketaan |
|---|---|---|---|
| Pelialueen ulkopuolinen alue (OB) | valkoinen | 1 heitto | Edellinen heittopaikka, korkeintaan metrin päässä viimeisestä pelialueen kohdasta, tai drop zone |
| Tilapäinen haitta-alue | punainen | ei rangaistusta | Kiekon paikka tai lähin heittopaikka pelilinjalla alueen ulkopuolella |
| Pakollinen vapautusalue | vaaleanpunainen | ei rangaistusta | Viimeinen pelialueen kohta tai drop zone |
| Rangaistusalue | keltainen | 1 heitto | Kiekon paikka sellaisenaan |
| Drop zone ja mandolinjat | oranssi | – | – |
OB-rajaus toimii pystysuorana tasona, ei esineinä. Ojan päällä olevalla kuivalla kivellä lepäävä kiekko on OB, jos kivi on ojan reunojen sisäpuolella. Sama pätee ylös ja alas: asfaltin reuna rajaa ilmatilan yhtä lailla kuin maanpinnan.
OB-heiton jälkeen pelaaja saa siirtää heittopaikkaa pelilinjalla taaksepäin ilman lisärangaistusta. Pakollisella vapautusalueella tätä oikeutta ei ole, koska rangaistusheittoakaan ei tullut.
Pelialueella oleva vesi, jota kilpailunjohtaja ei ole erikseen määrännyt peliin, on oletuksena tilapäinen haitta-alue. Lumi ja jää eivät ole – niistä vapautuu vain, jos kilpailunjohtaja niin ilmoittaa.
Kadonnut kiekko, mando ja kahden metrin sääntö
Kolme minuuttia. Etsintäaika alkaa siitä, kun ryhmä saapuu alueelle, jossa kiekon uskotaan olevan. Kellon käynnistää kuka tahansa ryhmästä ja ilmoittaa siitä muille. Koko ryhmä osallistuu etsintään. Löytymättä jäänyt kiekko maksaa rangaistusheiton, ja peli jatkuu edelliseltä heittopaikalta.
Selvästi OB-alueelle päätynyttä kiekkoa ei lasketa kadonneeksi, vaikka sitä ei löytyisi. Silloin kolmen minuutin kello jää käynnistämättä eikä muiden tarvitse auttaa etsinnässä.
Mando. Määrätty reitti rajataan pystysuoralla tasolla. Kun kiekko läpäisee tason väärältä puolelta, rangaistus on yksi heitto ja peli jatkuu mandon drop zonelta. Ilman drop zonea palataan edelliselle heittopaikalle. Lentoradan loppu ei enää muuta tuomiota, vaikka kiekko kiertäisi takaisin oikealle puolelle.
Kaksi metriä. Sääntö ei ole oletuksena voimassa. Kilpailunjohtaja voi ottaa sen käyttöön koko radalle, yksittäisille väylille tai vaikka yhdelle puulle. Voimassa ollessaan yli kahden metrin korkeuteen jäänyt kiekko maksaa heiton, ja heittopaikka merkitään suoraan kiekon alle. Pelattavan väylän oma kori on poikkeus: siihen jäänyt kiekko ei koskaan tuota tätä rangaistusta.
Muut yhden heiton rangaistukset
- Harjoitusheitto. Kiekon saa heittää kaverille alle viiden metrin päähän, kauemmas ei.
- Haitan siirto. Käpyjä, lehtiä, pieniä oksia ja irtokiviä saa siirtää heittopaikan takaa. Maahan kiinnittynyt tai kahta henkilöä vaativa esine ei ole irrallinen haitta.
- Valinnainen vapautus. Heittopaikan saa siirtää pelilinjalla taaksepäin miten kauas tahansa, mutta heitto lisätään tulokseen.
- Hylätty heitto. Heitto lasketaan, sen aiheuttamat rangaistukset mitätöityvät ja peli jatkuu edelliseltä heittopaikalta.
- Aikarajan ylitys ja käytösrikkomus. Näistä tulee ensin varoitus, vasta seuraavasta rangaistus.
Kahden heiton rangaistus tulee säröilleen tai muokatun kiekon heitosta ja väärin täytetystä tuloskortista.
Mikä muuttui vuonna 2026
Kolme muutosta näkyy myös harrastekierroksella:
Heittoaika venyi. Tiiltä, drop zonelta ja 20 metrin säteeltä korista aikaa on 30 sekuntia. Kaikilta muilta heittopaikoilta 45 sekuntia. Kello lähtee vasta, kun edellinen pelaaja on heittänyt, heittopaikka on selvillä, pelaaja on aloittanut vuoronsa ja pelialue on vapaa.
Pelaajan etu poistui. Kun kiekon lentoradasta, paikasta tai statuksesta ollaan eri mieltä, ryhmä äänestää ilman heittäjää. Heittäjä kertoo näkemyksensä lyhyesti, ei väittele. Tasatilanteessa hän ratkaisee äänestyksen. Ryhmän jäsen, joka ei äänestä, syyllistyy käytösrikkomukseen.
Varaheittoa rajattiin. Sitä ei saa käyttää mahdollisesti ohi menneeseen mandoon eikä heiton hylkäämisen sijasta. Ennen heittoa pelaajan pitää kertoa ryhmälle, miksi varaheittosarja aloitetaan ja mikä sarja lasketaan missäkin tulkinnassa.
Kaveriporukan kierros
Rangaistusheitot merkitsevät vain, kun tulosta pidetään. Muu osa säännöistä koskee jokaista puistoradan kävijää:
Älä heitä sokealle väylälle tai silloin, kun lenkkeilijä, koira tai edellinen ryhmä on kantaman sisällä. Yksi heittää kerrallaan, muut seisovat heittäjän takana. Nopeampi ryhmä päästetään ohi. Ryhmässä saa olla enintään viisi pelaajaa, ja neljä sujuu vauhdikkaammin.
Roskat, tupakantumpit ja rikkoutuneet kiekot lähtevät mukana pois. Puiden oksia ei taivutella pois heittolinjalta – rataa pelataan sellaisena kuin se on.
Tulos, par ja lyhenteet
Väylän tulos on heittojen summa. Par kertoo, montako heittoa väylä vaatii suunnittelijan mukaan; suomalaisilla puistoradoilla se on tavallisesti 3.
- Yksi alle parin: birdie
- Kaksi alle: eagle
- Yksi yli: bogey
- Avausheitto suoraan koriin: hole in one eli ace
Kierrostulos ilmoitetaan usein suhteessa pariin, ei kokonaisheittoina: 18 väylän radalla par 54 ja tulos 51 tarkoittaa merkintää -3. Kilpailussa jokainen pelaaja kirjaa koko ryhmän tulokset, ja kortti palautetaan puolen tunnin kuluessa kierroksen päättymisestä.
Suomen mittakaava
UDiscin tilastossa Suomi on maailman toiseksi suurin ratamaa heti Yhdysvaltojen jälkeen; Ruotsi (838 rataa) ja Norja (845) kirivät perässä. Sovellukseen kirjattiin Suomesta 1,2 miljoonaa pelattua kierrosta, mikä on niin ikään toiseksi eniten maailmassa.
Kilpailupuolella luvut kertovat saman: vuonna 2025 Suomessa pelattiin 11 215 viikkokisaa tai muuta kilpailua, ja niissä kirjattiin 147 794 osallistumista. Frisbeegolfseuroja on yli 200. Näin tiheässä pelatussa maassa säännöt kannattaa tuntea, vaikkei kilpailuihin aikoisi.